Solsikke

15-16.06.2009 - Join up-kurssi Seppeleessä, pitäjänä Josefiina

Hiljaa istun aloillani vuononhevoseni karsinan edessä, odottaen ilon ja pelon sekaisin tuntein, milloin Josefiina tulisi ilmoittamaan meidän vuoron tulleen. Höristän korviani kuullakseni muutakin kun ponin tuhinaa takanani, kuullen kiireisten askeleiden kopinaa lattiaa vasten. Huokaisten nousen seisomaan pyyhkäisten lököttäviä verkkareitani ja käännähtäen käytävälle molemmin puolin sidottuun tammaan.

- Valmiina Possu? hymyilen sipaisten tamman vaaleaa kaulaa jännittyneenä, toisinkuin pää alhaalla ja silmät ummessa seisova Sikke, jota ei näytä tipan vertaa hermostuttavan. Toisaalta olen tamman rauhallisuudesta helpottunut, toisaalta taas se saa jättikokoiset perhoset lepattamaan entistä kovempaa ja päässäni pyörimään. Mitä jos en saisikaan tammaa liikkeelle, tai unohtaisin kaikki Josefiinan opettamat Join upin perusteet? Hätkähdän tajutessani vaaleaverikön seisovan hieman kauempana.

- Pipsa, nyt ois siun vuoros, tämä hymyilee rohkaisevasti minun, minun ottaessa Sikke matkaani, lähtien kävelemään Jaakon kyhäämälle pyörö-aitaukselle jäykin askelin tamman pysähtyessä tuon tuosta hamuamaan heinätupsuja, meidän viimein saapuen pyörö-aitaukselle, jonka lähistöllä ei kaikeksi onneksi näy valtavia voikukkaniittyjä tai muuta vastaavaa. Jännittyneenä vilkaisen portin sulkeneeseen tallin omistajaan, joka nyökkää hymyssä suin aloittamisen merkiksi. Kädet vapisten irrotan punaisen riimunnarun tamman riimusta, maiskauttaen epävarmasti ja tuijottaen ponin tummanruskeisiin silmiin. Huidon käsilläni, Siken vilkaistessa minuun ja siirtyen reippaaseen raviin pää ylhäällä. Kokoan keskittymiskykyni täysiin, pitäen tamman liikkeessä, hoputtaen sen hetken kuluttua laukkaan. Yllättävän nopeasti tamma rupeaa rentoutumaan pää alhaalla roikkuen. Hymyissä suin katselen tammaa.

- Prrr, henkäisen antaen näin luvan pysähtyä, ja käännyn poispäin, vilkuillen sydän jyskyttäen sivusilmällä vuononhevosen toimia. Hetkeksi poni pysähtyy nuuskimaan hiekkaa, ennen kuin viimein tamma kävelee luokseni, puhaltaen lämmintä ilmaa ja laskien päänsä olkapäälläni.

- Hieno tyttö, hymyilen tammalle silittäen sitä hetken ja ottaen pari askelta eteenpäin, ponin kipittäen perässäni. Iloisesti hymyillen kiitän Josefiinaa ja käännyn halaamaan vuononhevosta.

04.02.2009 - Estetreeni Seppeleessä, pitäjänä Veronica

Lumi narskahtelee hevosten kavioiden alla niiden kipittäessä lumisadetta karkuun lämpimään maneesiin, tosin lumeentuminen ei vaikuta olevan ratsastajienkaan mieleen. Sikke luimistaa, lähtien reippaasti muiden perässä lämpimämpään maneesiin, pois inhottavasta lumisateesta. Veronica seisoo jo maneesissa, vilkuillen mihin suurin piirtein alkaisi esteitä kokoamaan. - Nouskaa selkään ja laittakaa estejalustimet ja satulavyö tarpeeksi kireälle, tyttö hymyilee hieman jännitystä katseessaan, raahaten kaksi puomia keskelle. Tottunein liikkein kiristän satulavyötä ja kiskon jalustimet alas, Siken seisoen esimerkillisesti paikoillaan, kunnes sen viimein komennan sen liikkeelle. Ylpeästi hymyillen annan ohjien roikkua löysinä vuononhevosen tasaisessa askelluksessa.

- Voltteja ja kiemurauria reippaassa käynnissä! Veronica komentaa napakasti hetken jälkeen. Lyhyemmin ohjin napsautan tamman reippaampaan käyntiin, mikä käykin sen kanssa helposti. Hymyillen vaisusti ryhdyn toteuttamaan tehtävää eli ryhtyen vääsäämään hieman erikoisen näköisä voltteja ja kiemurauria.

- Ja sitten ravia ja suunnanmuutos! tyttö komentaa vilkuillen ravaavia ratsukoita. Herkästi poni lähtee yllättävän rauhalliseen raviin. - Hienoa Pipsa! Sikke menee todella pehmeästi eteenpäin, Veronica hymyilee, siirtyen kommentoimaan Sentin selässä ryhdikkäästi istuvaa Shinquaa alias Kinkkua.

- Sitten siirrytte takaisin käyntiin ja teette siirtymiä pysähdysten, käynnin ja ravin välillä, tyttö jatkaa. - Sama Pipsalle, älä anna sen Siken määrätä sinua vaan määrä sinä sitä, Veronica hymyilee saaden minut säpsähtämään ajatuksistani. Seuraava komento oli ryhtyä ylittämään puomit.

Jokaisen ylitettyä puomit omalla tyylillään, siirtyi vuoro viimein viimeisiin, minuun ja Sikkeröiseen. Päätään heitellen tamma lähtee matkaan, ylittäen puomit pienellä hypyllä. - Vapaita laukannostoja tähän kierrokseen kentällä! tyttö käskee huutaen, ryhtyen pystyttämään noin 50-75cm esteitä. Reippaasti Sikke nostaa rauhallisen laukan.

Molempiin suuntiin tehtyämme vapaita laukannostoja, alkoi tositoimet.
- Noniin, sitten alamme tositoimiin ja muodostakaa tähän jono. Ekaksi Kopsu ja Kalle, sitten Pipsa ja Sikke, sen jälkeen Shinqua ja Sentti, viimeisenä, muttei vähäisimpänä Bert ja Henni.
- Voitte ravailla volteilla, kun odottelette vuoroanne, mutta älkää tulko kenenkään eteen, tyttö jatkaa. Tällä kertaa meidän, minun ja Siken, vuoro olikin toisena.

Heti Veronican annettua lähtöluvan, siirtyy poni turhan vauhdikkaaseen laukkaan, minun yrittäessä hiljentää sen vauhtia kiireen vilkkaa. Tamma tajuaa vauhdin itsekkin liian kovaksi, kieltäytyen. - Muuten hyvä Pipsa, mutta älä anna sen laukata noin lujaa esteelle tai voi käydä huonosti, tyttö nuhtelee. - Okei, mutta tää vähän innostu, mumisen nolona, olisihan minun pitänyt tajuta pidättää ponia jo heti alussa. Tällä kertaa Sikke kuitenkin nostaa laukan rauhallisemmin, tehden hienon hypyn esteen ylitse.
- Hyvä Pipsa nyt se hyppäsi tosi hyvin, tyttö hymyilee tyytyväisenä. Taputan vuononhevoseni kaulaa.

Seuraavana oli vuorossa jumppasarja, sekä jumppasarjan takana piilotteleva ristikko, jonka hyppy sujui kaikilta oikein hyvin. Jumppiksen ja ristikon jälkeen hypittiin vielä muuria, joka sujui hyvin sekin.

27.12.2010 - vuoden viimeisiä treenejä

Tulin tallille tänään jo hyvissä ajoin, joten harjailin Siken kaikessa rauhassa. Tamma nautti saadessaan olla huomionkeskipisteenä ja oli muutenkin erinomaisella tuulella kiitos joululoman ;) Varustaessa kiinnitin huomiota sen mahaan, joka on tuntunut paisuvan ja paisuvan vain, mutta kuten sanotaan, rahalla saa läskiä, lihaksia treenaamalla… Täytyy aloittaa siis kunnon hankitreenit neidon kanssa, niin päästäisiin taas näyttelykuntoon. Reippaudessa ei ponilla maha kuitenkaan tuntunut, vaan jo alkukäynneistä asti se oli hyvin eteenpäinpyrkivä, mutta hieman jäykähkö, joten aloitimme kunnon taivutuksilla ja väistöillä. Kunnon venyttelyn jälkeen alkoi Sikessä näkyä jo sitä kouluponi-puolta. Tänään harjoittelimme pääasiassa laukkatyöskentelyä, joten teimme siis lukemattomia määriä laukannostoja, -vaihtoja ja vastalaukkaa, mutta on pakko myöntää, että lopputunnista Sikke toimi jo erinomaisesti, se meni hyvässä peräänannossa, käytti selkäänsä kunnolla ja polki hyvin alleen. Uudenvuoden lupauksessa voisinkin luvata ruveta treenaamaan ahkerammin ponskin kanssa ja käydä valmentautumassa useammin, jotta saataisiin hyviä tuloksia kisakentiltä ja päästäisiin laatuarvosteluihin, joista napsittaisiin hyviä pisteitä.